Suurimpia jazzin isiä oli varmasti Louis Armstrong, joka loi Fletcher Hendersonin yhtyeen kanssa uuden suunnan koko jazzille tyylisuuntana. New Orleansista tuttu jazz oli vielä tuohon aikaan kovin jäykkää ja yhtyepainotteista, eikä yksilön painotus ollut jazzissa niin suuressa arvossa. Louis Armstrongin tyylin takia jazz kehittyi solistisempaan taidemuotoon, jossa yksilön soittotyylillä ja imprivisaatioilla oli entistä suurempia rooli musiikkiesityksissä. Soittajilla oli tiettyjä rooleja kappaleissa, joka nosti jazzmusiikin suosiote nuorien soittajien keskuudessa.

New Yorkissa ja keskilännessä jazz kehittyi tyylisuuntana isoille orkestereille päin, joka antoi pohjan 1920 ja -30-luvun big band swingeille, jossa orkesterisoittimilla soitettiin hyvin nopeatempoista, jazztyylistä mutta svengaavaa juhlamusiikkia. Improvisointi suurissa konserttisaleissa osoittautui hankalaksi, jonka takia jazzin suosio oli suurinta pienemmillä klubeilla.

20-luvun ekonomisen euforian ja kulttuurin vapaamielistymisen ansiosta jazz alkoi kasvattaa suosiotaan. Myös swing musiikki big bandeineen alkoi kilpailla jazzin kanssa, vaikka ne muistuttivat paljon toisiaan. Ylempi keskiluokka ja varakkaampi väestö suosi big band -musiikkia kalliimmilla ja hienostuneimmilla klubeilla, ja työväenluokka ja köyhälistö – etenkin afroamerikkalaiset suosivat jazzia. Jazz olikin vielä 1940-luvulle tultaessa alakulttuurinen ilmiö, vaikka se olikin jo suosittu laji.

Bepop nousi yleiseksi jazzsuuntaukseksi toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan aikoihin Yhdysvalloissa oli kaupallisen musiikin levytystä koskeva kielto, joka haittasi jazzin ja kaupallisen swingin kehitystä. Mukaan tuli silloin New Yorkin Harlemista ja mustan väestön alueilta noussut Bepop, eli bop. Bepop oli runsaasti improvisaatio pohjaista rytmimusiikkia, ja se oli aika vaikeaselkoinen musiikkilaji valtaväestölle. Bepop-sävellykset erosivat paljon aikaisemmin tunnetusta musiikista sointurakenteeltaan ja melodioiltaan, vaikka tyyliin lainattiin paljon valtavirran musiikista. Bepopia pidettiin eräänlaisena haarana jazzille, josta myöhemmin kehittyi hip hop-musiikki 1970-luvulla.

Bepop erosi muista jazztyyleistä siinä, että sitä ei ollut tarkoitettu enää tanssittavaksi. Se oli monimutkainen ja harmonialtaan uusi tuulahdus musiikissa. Soittimia bepop-yhtyeessä oli useimmiten kontrabasso, piano, saksofoni ja rummut. Bepopissa eli re-bopissa oli improvisoinnin kannalta erityisen tärkeää muusikoiden vuorovaikutus. Muusikot antoivat sopusoinnussa toisilleen tilaa imprivisaation tai soolon alkaessa, ja toisen soittoaikeiden tunnistus vaati tiukkaa harjoittelua ja paljon taitoa.

Cool jazz oli valkoisten nuorten juttu

1950-luvulle tultaessa jazziin ei enää ilmestynyt hirveämmin uusia tyylisuuntauksia, vaan cool jazz ja hard bop -tyylisuuntaukset olivat oikeastaan vain läheisiä haarautumia bepopista. Bepopin myötä jazz erkaantui kauemmas big band-musiikista ja valtavirralle suositummasta kaupallisesta musiikista, ja jazz sai tyylisuuntana kehittyä ilman kaupallisen yleisön paineita omaan taiteen muotoonsa, jonkalainen jazz nykyään pitkälti on.

Cool jazz oli jazzin tyylisuuntaus, joka levisi etenkin valkoisten nuorten keskuuteen. Sitä opiskeltiin erityisesti klassisen musiikin opistoissa, jossa panostettiin musiikin akateemisempaan ja kurinalaisempaan esitystapaan. Se erosi bepopista etenkin siinä, että cool jazzissa käytettiin pehmeämpiä soittimia kuten käyrätorvea ja tuubaa.

Cool jazz oli selkeämpää

Improvisointi cool jazz- kappaleissa oli yksinkertaisempaa ja kappaleet koostuivat helposti toisistaan erotettavista osista, jotka olivat järjestelmällisempiä kuin bepopin melodiseksi kaaokseksi kutsuttu rakenne. Cool jazzissa suosittiin nimensä mukaisesti ”viileää” ja ”kuivaa” melodiaa, eli soittamisessa ei ollut juurikaan vibratoa eikä tyylissä soitettu poikkeavia sivumelodioita pää melodian kanssa. Cool jazzia käytettiin 1950- ja 1960 luvulla etenkin elokuvamusiikkina, sillä se sopi taustamusiikiksi hyvin. Cool jazzin jatkajana voidaan pitää esimerkiksi bossa novaa, jossa yhdistytävt pohjoisamerikkalainen jazz ja brasilialainen musiikki.