Jazz on alun perin Yhdysvalloista maailmalle levittynyt musiikin laji, jossa yhtyy monia toisistaan kauaksi erkaantuneita musiikkityylejä ja soittotapoja. Jazzille tyypillistä on keinuva rytmi, monipuoliset sointukierrot ja puhallinsoitinten keskeinen rooli. Improvisaatiota pidetään jazzissa suuressa arvossa.

Suomalaista jazzperinnettä ja populäärimusiikkia kunnioittaen

Jazzin esiasteet syntyivät alkujaan Yhdysvalloissa 1800-luvulla etelävaltioiden afroamerikkalaisen suurimmaksi osaksi orjista koostuvan väestön keskuudessa. Jazz kehittyi orjien ja heidän jälkeläistensä harjoittamasta vokaalimusiikista, bluesista, hengellisestä gospel-musiikista ja jazz sai alkujaan myös vaikutteita afrikkalaisista perinnetyyleistä, etenkin lyömäsoittimien ja rytmien osalta. Jazz kehtityi 1900-luvun puolella erityiessti New Orleansin alueella, jossa afroamerikkalaisten musikaalinen kulttuuri oli aikoinaan suurimmillaan.

Jazz on useammin instrumentaalimusiikkia ilman laulua, mutta myös vokaalista jazzia tavataan. Jazzin esittäjinä voi olla yhtyeitä sooloartisteista kvartetteihin ja ihan big bandeihin asti. Useimmiten soittajia on kuitenkin vähintään kolme. Jazzissa keskeisessä roolissa ovat torvet ja puhallinsoittimet, kuten saksofonit, trumpetit, käyrätorvet, klarinetit, huilut ja pasuunat. Jazzissa voidaan käyttää myös sähköisiä soittimia kuten bassokitaraa, mutta perinteikkäässä ”puhtaassa jazzissa” käytetään useimmiten paksua ja isokokoista kontrabassoa. Myös kitarat, sähkökitarat, pianot ja sähköurut ovat suosittuja instumentteja jazz-musiikissa.

Jazzin lyhyt historia

Jazzin juuret ylettyvät Länsi-Afrikasta Pohjois-Amerikkaan kuljetettujen orjien pelloilla harjoitettuun musiikkiin. Orjat eivät useimmiten saaneet työn aikana puhua toisilleen, joten he kehittivät eräänlaisia työlauluja yhdessä. Puuvillapelloilla laulettuja lauluja kutsuttiin Yhdysvalloissa nimellä ”field hollers” -peltohoilaukset. Yhdysvaltoja repineen sisällissodan jälkeen orjuus kiellettiin lailla, ja afroamerikkalaisen väestön harjoittama musiikki alkoi kehittyä huimaa vauhtia mustien elintason noustessa.

Afroamerikkalaisten vaikutuksesta 1800-luvulla syntyi esimerkiksi saluunoissa ja kapakoissa suosittu ragtime -tyyli, jossa suosittiin nopeita ja kekseliäitä pianomelodioita sekä kiivasta, marssimusiikkia muistuttavaa tahtia. Myös blues alkoi nostaa päätään, jota voidaankin kutsua nykyisen rock-musiikin ja jazzin suureksi edeltäjäksi.

New Orleans oli keskeisessä roolissa jazzin synnyssä

New Orleansilla oli suuri merkitys jazzin syntymisessä ja nousussa yleiseen suosioon. New Orleans oli vapaamielisimpiä kaupunkeja Yhdysvalloissa, jossa useat eri kulttuurit sekoittuivat keskenään ja muokkautuivat. New Orleansissa oli afroamerikkalaisen väestön lisäksi esim. suuria italialaisten, ranskalaisten ja kiinalaisten vähemmistöjä.

Ragtime oli Villin Lännen aikoihin, 1800-luvun puoliväli jälkeen suosituimpia musiikkityylejä New Orleansissa. Sitä soitettiin erityisesti kapakoissa ja bordelleissa, jossa ihmiset viettivät paljon vapaa-aikaansa. Viinanhuuruisissa illoissa paikalliset saattoivat esittää omia livemusiikkiversioitaan, ja mustan väestön musiikillinen tyyli kehittyi New Orleansissa hurjasti näinä aikoina. Erityisesti improvisaatio oli New Orleansin 1800-luvun lopun musiikkikulttuurissa erittäin suuressa roolissa.

Ragtimestä syntyi pehmeämpiä versioita, lyyrisesti synkistä peltolauluista kehittyi bluesia muistuttavia ensimmäisiä tyylejä, ja myöhemmin näistä kehittyi jazzin ensimmäisiä asteita. 1900-luvulle tultaessa jazz alkoi nostaa päätään muuallakin Yhdysvalloissa. Jazz kehittyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös valkoista väestöä kiinnostavaksi musiikkityyliksi. 1930-luvulla big bandien suosion räjähtäessä jazzia esitettiin paljon klubeilla ja ravintoloissa, sillä isoissa konserteissa improvisaation taso kärsii orkesterin takia. Jazzista tuli valtavirrassa suosittu erityisesti 1950-luvulla, uuden nousukauden aikoihin sotien jälkeen.