Jazz & Pop Arkiston historia

Suomen Jazzarkisto perustettiin Helsingissä 10.12.1990. Tavoitteena oli kerätä talteen suomalaisen jazzin historiaan liittyvää aineistoa. Nykyinen nimi Suomen Jazz & Pop Arkisto otettiin käyttöön vuonna 1997, jolloin arkiston työsarka laajeni kattamaan koko suomalaisen populaarimusiikin kentän. Samoihin aikoihin JAPA muutti Meilahdesta Arabianrantaan osoitteeseen Arabiankatu 2, jossa arkistolla nykyisin on noin 100 m²:n toimistotilat ja 70 m²:n makasiinitilat.

JAPA

Arkiston perustaja, jazzmuusikko ja -historioitsija Jukka Haavisto toimi johtajana vuoteen 1997. Hän keräsi arkistoon merkittävän määrän suomalaista jazztietoa vuosilta 1919–1959 ja runsaasti myös tuoreempaa aineistoa. Jukka Haavistolle myönnettiin musiikkineuvoksen arvonimi 2007.

Haaviston jälkeen johtajana on toiminut musiikkitieteilijä ja diplomi-insinööri Juha Henriksson, jonka kaudella JAPA on muun muassa keskittynyt äänitedigitointiin ja arkistoyhteistyöhön. Vuosina 2008–2009 väliaikaisena arkistonjohtajana toimii populaarikulttuurin historian tutkija Janne Mäkelä.

Vakinaiseen henkilökuntaan on vuodesta 1996 kuulunut lisäksi amanuenssi (alkuun arkistosihteeri), ensin Natta Holma ja nyttemmin Maaret Storgårds. Arkiston hallituksen puheenjohtajana toimi pitkään Timo Vähäsilta, nykyisin tehtävää hoitaa Jaakko Harjula. Kannatusyhdistyksen jäsenmäärä on ollut suunnilleen 230. Katso JAPAn toimintakertomukset.

Julkinen toiminta

Arkiston päätehtävinä on alusta asti ollut populaarimusiikin aineiston kerääminen, säilyttäminen ja luettelointi. JAPAn kokoelmiin on kuka tahansa saanut tutustua. Lisäksi arkisto on pyrkinyt monin tavoin näkymään suurelle yleisölle. Arkiston aineistosta järjestettiin Helsingissä 1993 Stadi svengaa -näyttely, joka keräsi noin 25.000 kävijää. Kahta vuotta myöhemmin JAPAn Eugen Malmstén -tapahtumassa esiintyi 170 muusikkoa. Vuonna 1996 arkisto oli mukana suomalaisen jazzin 70-vuotisen taipaleen juhlinnassa, ja vuonna 2002 palattiin Malmsténiin pystyttämällä teemanäyttely Georg-veljen syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi.

Pysyvämpää toimintaa on edustanut kokoontaitettavista kehikoista muodostuva Suomijazzin svengaava historia -näyttely, joka esittelee kuvin ja sanoin tärkeimmät musiikintekijät ja ilmiöt 1920-luvulta tähän päivään. Näyttelyllä on vuodesta 1999 ollut tärkeä rooli JAPAn toiminnassa pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Jazz & Pop Arkisto on myös puuhannut keskustelutilaisuuksia ja konsertteja. Esimerkiksi vuonna 2008 Juhani Tuominen Big Bandin / Ohjelmarenkaan orkesterin jäsenet muistelivat 1960-luvun vaihteen musiikkitoimintaa arkiston tilaisuudessa. Helsingin Storyville-klubilla puolestaan järjestettiin toukokuussa Erik Lindströmin rahaston palkintotilaisuus ja lokakuussa arkiston varainkeruutapahtuma Live Trad. Erik Lindströmin rahastosta on vuodesta 2003 jaettu apurahoja nuorille suomalaismuusikoille opintomatkoihin ulkomaille, pääasiassa Yhdysvaltoihin. Ks. lista apurahan saaneista. Arkisto on lisäksi saanut huomiota omilla kirja- ja levyjulkaisuillaan.

Tieteellinen toiminta

JAPA

Suomen ainoana populaarimusiikkiin erikoistuneena arkistona JAPA on palvellut niin tutkijoita kuin musiikin ammattilaisia, toimittajia ja alan harrastajia. JAPAn tavoitteena on kevyesti liioiteltuna olla suomalaisen populaarimusiikin ”keskusmuisti”, johon on kerätty musiikkikulttuurin kasvava moninaisuus. Tähän JAPA on pyrkinyt tieteellisen arkiston kriteerein. Aineiston tallentaminen, säilytys ja luettelointi on valjastettu tutkimusta ja tieteellistä toimintaa varten. Koska populaarimusiikin tutkimus on nykyisin luonteeltaan monitieteistä, JAPAn kokoelmat ovat hyödyksi musiikintutkijoiden lisäksi muun muassa historioitsijoille, yhteiskuntatieteilijöille, media-, kulttuurin- ja kielentutkimukselle sekä kauppatieteelle.

JAPA on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä suomalaisten korkeakoulujen kanssa muun muassa tarjoamalla aineistojaan virtuaaliopetukseen ja asiantuntemustaan kenttätyöopetukseen. JAPA on myös ollut mukana järjestämässä jazztutkijoiden konferensseja yhteistyössä pohjoismaisten tutkijoiden ja yliopistojen kanssa.

JAPA on keskittynyt suomalaisen populaarimusiikkikulttuurin säilyttämiseen. Koska populaarimusiikin historiaa on määrittänyt vahvasti äänien kansainvälisyys, myös JAPAn aineisto ja toiminta ylittävät kansalliset rajat. JAPAn kokoelma kertoo omalta osaltaan Suomen ja muun maailman välisestä kulttuurisesta vuorovaikutuksesta.

Käytännön tasolla JAPA tekee aktiivisesti yhteistyötä ulkomaisten arkistointi- ja digitointiammattilaisten sekä muiden toimijoiden kanssa. Hedelmällisin näistä yhteistyökuvioista on ollut Training for Audiovisual Preservation in Europe (TAPE), jossa JAPA oli vuosina 2004–2008 mukana Suomen edustajana. Projektin aikana laadittiin audiovisuaalisen aineiston digitointiin ja pitkäaikaissäilytykseen liittyvää ohjeistusta ja järjestettiin koulutusta.

Populaarimusiikin haasteet

Toimintahistoriansa vuoksi Jazz & Pop Arkiston jazz-tausta näkyy nimen lisäksi myös kokoelmien luonteessa, mutta 2000-luvulla myös muu populaarimusiikki on päässyt esiin. JAPA ei tee arvottamista sen suhteen, onko jazz, blues, rock, pop, hiphopmusiikki, iskelmä, laulelma, tanssimusiikki, viihdemusiikki, kansanmusiikki tai joku muu tyyli tai lajityyppi toista merkittävämpi.

Populaarimusiikin moninaisuus on JAPAlle suuri haaste. Populaarimusiikkia on vaikea määritellä, sillä se on – etenkin musiikillisen tyylin ja muodon suhteen – historiallisesti ja kulttuurisesti muuntuvaa. Suomen Jazz & Pop Arkiston mukaan populaarimusiikki on pääosin laajoille markkinoille tarkoitettua musiikkia, jonka tekemiseen, tallentamiseen, levittämiseen ja kokemiseen käytetään modernia sähköistä teknologiaa ja jota määrittävät tyylien moninaisuus ja useimmiten vahvat rytmiset ainekset.

Populaarimusiikki on maailman suurin kulttuuriteollisuuden ala. Arkistoitavan materiaalin määrä on valtava, ja se kasvaa lähivuosina monista syistä. Musiikin tekeminen, levittäminen ja kuluttaminen ovat viime vuosikymmeninä demokratisoituneet, minkä lisäksi pop- ja rockkulttuuri ovat ”eläköitymässä”. Tilan ja resurssien puute on Jazz & Pop Arkiston vakavin ongelma jo nyt. Ennen pitkää se joutuu nykyresursseillaan valikoinnin eteen: kerätäkö kaikkea vai rajatako arkistointia esimerkiksi musiikillisten lajityyppien, aineistojen, ajallisuuden, paikallisuuden, toimijuuden tai jonkun muun kriteerin mukaan?

Koska populaarimusiikin arvo kulttuuriperintönä kasvaa koko ajan, JAPA keskittyisi mieluiten mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisten dokumenttien keräämiseen.

JAPAn toimintakertomukset

sivun ylälaitaan