in English

Haka-kerho toi yhteen nuorison ja musiikin

Yleisö tanssii Haka-kerhon sisätiloissa.

Helsingin Hakaniemessä 3.10.1957 avattu Haka-kerho oli Suomen ensimmäinen kunnallinen nuorisokahvila. Siitä muodostui nopeasti suosittu kohtaamispaikka nuorisolle.

Haka-kerho oli merkittävä paikka myös musiikillisesti. Kahvilan perustaminen osui ajankohtaan, jolloin suomalainen populaarimusiikki eli murrosvaihetta. Nuoret suomalaiset rock'n'roll-artistit olivat nousemassa esiin. Muutaman vuoden päästä rinnalle tulivat rautalankayhtyeet ja beat-kokoonpanot. Haka-kerhossa heille tarjoutui mahdollisuus esiintyä ja harjoitella. Tilaa löytyi myös iskelmäartisteille ja jazzkokoonpanoille.

Vuoteen 1969 asti toiminut Haka-kerho oli monella tapaa keskeinen paikka helsinkiläisen nuorisokulttuurin ja suomalaisen populaarimusiikin kehityksen kannalta.

Haka-kerhon toiminnan takana oli Helsingin kaupungin nuorisotoimi. Yleinen käsitys on, etteivät kunnalliset organisaatiot eivätkä muutkaan julkishallinnolliset tahot osallistuneet 1950–1960-luvuilla populaarimusiikilliseen toimintaan muuten kuin torjuvin rajoituksin ja säädöksin. Ruotsista ja Norjasta Suomeen levinnyt nuorisokahvilamalli osoittaa, että myös myönteisiä kosketuspintoja oli.

Haka-kerhon taru päättyi 1969. Uudet kahvilat ja keikkapaikkat olivat syöneet sen suosiota. Vaikka Haka-kerhon elinkaari oli lyhyt ja se toimi pienellä budjetilla, ehti se toimia uudisraivaajana niin nuorisotilatoiminnalle kuin myöhemmin esiin nousseille elävän musiikin yhdistyksille.

"Kundit ja gimmat pois kaduilta"

Haka-kerhon biljardihuone oli nuorten miesten suosikkitila.

Elannon vanhassa ravintolakiinteistössä Siltasaarenkatu 6:ssa sijainnut Haka-kerho, monille tuttavallisemmin Kippola tai Hakis, tarjosi nuorisolle monenlaisia virikkeitä. Nuorisojärjestöt ja seurakunnat organisoivat valistuksellisia tilaisuuksia, joiden tavoitteena oli saada "nuoret pois kadulta". Saman tavoitteen allekirjoittivat myös kerhon vetäjät. Levy-yhtiöt ja muut kaupalliset toimijat järjestivät omia tapahtumiaan.

Apu-lehden Haka-kerhoa käsittelevän artikkelin ensimmäinen sivu vuodelta 1957.

Järjestetyn ohjelman lisäksi myös omatoimisuudelle oli tilaa. Kerhon yhteyteen perustettiin erilaisia harrastuspiirejä, joissa puuhattiin kaikkea mahdollista näytelmistä musiikkiin ja urheiluun. Usein nuoret kuitenkin tulivat paikalle seurustelemaan, pelaamaan biljardia ja muita pelejä, juomaan limsaa ja kuuntelemaan musiikkiesityksiä.

Toiminta herätti runsaasti huomiota aikakauden lehdistössä. Lähetettiinpä tiloista myös radio-ohjelmia, muun muassa Nuorison kahvitanssiaisia.

Ovet Haka-kerhoon avautuivat arkisin kello 18. Ikäraja oli 15 vuotta. Portaat nuorisokahvilaan rakennuksen toiseen kerrokseen olivat pitkät ja jyrkät. Ne olivat Hymy-lehden numerossa 3/1959 julkaistun raportin mukaan kuin "Jaakobin tikapuut, mutta nousta ne kannatti, niin paljon mielenkiintoiseen paikkaan niitä myöten pääsi".


Werneri Viillos seisoo käsillää painoa hampaillaan kannatelle, johtaja Nevalaisen seuraa vierestä.

Ylhäällä odotti iso sali, jossa oli kahvilatiski, runsaasti pöytiä ja esiintymislava. Tupakoitsijoille oli varattu oma huoneensa. Tiloihin mahtui kerrallaan kolmisen sataa henkilöä. Kerhon jäsenmäärä oli parhaimmillaan yli 4000.

Haka-kerhon vetäjänä oli pitkänhuiskea Martti "Nevis" Nevalainen, jonka olemuksessa yhdistyivät välittömyys ja auktoriteettimaisuus. Loppuvuosina toimintaa veti Jussi Solmela. Kerhossa työskenteli myös sivutoimisia apulaisia ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Eräs vapaaehtoisista oli "fakiiritempuistaan" tunnettu voimamies Werneri Viillos.

Haka-kerhon viikkokalenteri

Syntyikö Suomi-rock Haka-kerhossa?

Toivelevylista kiertää Haka-kerhon pöydissä.

Haka-kerhossa oli mahdollista nauttia musiikista kahdessa muodossa: äänilevyiltä ja elävinä esityksinä. Päivän hittejä ja ikivihreitä kuunneltiin kerhon omista levykokoelmista taustamusiikkina ja esiintyjien keikkatauoilla. Toisinaan äänestettiin parhaista levyistä. Usein musiikkialan asiantuntijat kuten Reino Helismaa, Jaakko Jahnukainen ja Erkki Pälli pitivät musiikkiesitelmiä tai pakinoitsivat äänilevyjen tahdittamina.

1960-luvun vaihteessa Haka-kerhossa myös opetettiin erilaisia tanssityylejä, joita muotivirtaukset tuolloin nopeasti toivat ja veivät: cha-cha-cha, twist, suku suku… Muotitansseja saatettiin näppärästi yhdistää erilaisiin julkisiin tempauksiin, jotka olivat yleistyneet Suomessa 1950-luvulla. Esimerkiksi vuonna 1965 nuorisoporukka tanssi Werneri Viilloksen johdolla yhteen menoon 13 tuntia letkajenkkaa.

The Esquires yhtye vuonna 1963.

Viikon vetonaulana olivat torstain live-esitykset. Vuosina 1959–1965 keikkatoiminta oli aktiivisimmillaan ja veti takuuvarmasti salin täyteen innokasta yleisöä. Esiintyjiä oli monelaisia iskelmäartisteista jazzyhtyeisiin. Painopiste oli kuitenkin rytmikkäässä nuorisomusiikissa. Haka-kerhosta muodostui legendaarinen ponnahduslauta etenkin rock'n'roll-esiintyjille, rautalankayhtyeille ja beat-ryhmille.



Jim and the Beatmakers: Seppo Keurulainen, soolokitara; Hannu Luomanen, basso; Kai Keurulainen, komppikitara; Raul "Role" Wikström, laulu ja Ronnie Österberg, rummut. Kuva: Pentti Kalliomäki

Käytännössä Haka-kerho toimi monelle nuorelle muusikonalulle ja yhtyeelle sisäänheittäjänä musiikkialalle.

Monet yhtyeet saivat kaivattua harjoitustilaa Haka-kerhon tupakkahuoneesta, näyttämöltä tai kahvilasta silloin, kun kerho ei ollut auki. Ilmaisen treenitilan vastineeksi yhtyeet lupautuivat esiintymään Haka-kerhon aukioloaikoina. Usein Haka-kerhossa harjoittelivat myös alapuolella sijainneen E-klubin jazznimet.



The Hootenanny Girls perustettiin Haka-kerhossa folkbuumin innoittamana.

Haka-kerhon "musiikkikasvatteja"

Haka-kerho muistoissa

Mervi Salo ja Jussi Raittinen kohtasivat Haka-kerhon muisteluillassa 13.11.2010.

Suomen Jazz & Pop Arkisto ryhtyi vuonna 2009 keräämään Haka-kerhon musiikilliseen toimintaan liittyvää muistitietoa. Toimittaja ja muusikko Pauli "Pale" Saarinen jututti muusikoita ja täydensi vuonna 2011 kokoelmaa uusilla haastatteluilla. Haka-kerhoa koskevat haastattelut on tallennettu arkiston kokoelmiin, ja ne ovat tutkijoiden käytössä. Saarisen kirjoittama laajempi kuvaus Haka-kerhosta ilmestyy Helsingin kaupunginmuseon artikkelikokoelmassa vuonna 2015.

Suomen Jazz & Pop Arkisto haluaa täydentää Haka-kerho-kokoelmaansa ja siihen liittyvää nettinäyttelyä. Arkisto ottaa mielellään vastaan Haka-kerhon toimintaan liittyviä muisteluita ja dokumentteja kuten valokuvia, jäsenkortteja, äänitteitä jne.

Kiitos